Joulupukin tontut

Tontut, nuo maahisten, menninkäisten ja keijujen sukuun kuuluvat olennot,
ovat elelleet Lapin tuntureilla, suomalaismetsissä ja tuhansien järvien rannoilla jo
muutaman sata vuotta ennen Joulupukin syntymää.

Wilppu
Liekö sattuma kun Korvatunturin mestaritontut päättivät vuonna 1648

valita kollegionsa esimieheksi vanhan mestaritonttu Wilpun, Nimittäin
nythän on niin, että itse Joulupukki syntyi samana vuonna eli 1648, tosin
vasta vuoden loppupuolella. Wilpun valinta oli oikeastaan pelkkä läpi-
huutojuttu, sillä niin erinomainen hän on sekä piirtäjänä ja kirjoittajana!

”Kaikki vanhat tontut
eivät ole mestaritonttuja,
mutta kaikki mestaritontut
ovat hyvin vanhoja, eivät
kuitenkaan Joulupukin ikäisiä.
Joulupukkihan itse on jo
likimain neljäsataavuotias.”

Virkku
Nimihän jo sen kertoo, että
Virkku herää joka päivä aamu-
varhaisella. Ja hyvä on että
herää, sillä Virkun tehtävänä
on ajaa myös Korvatunturin
unikeot ylös sängyistään.


Tirsku
on yksi Joulupukin ulkomaan-
kirjeenvaihtaja-tontuista, joka
on pitänyt Pariisia asemapaik-
kanaan jo vuosikymmeniä.

Mestaritonttu Tarkki
on Korvatunturin Joululaakson
arkkitehti, joka nuoremmalla
tonttuiällään kävi katselemassa
vanhoja rakennuksia ympäri
Eurooppaa. Paitsi taloja,
Tarkki on erityisen
innostunut
suunnittelemaan
myös puuleluja.

Joululaakson siivous, pyykit ja monet muut arkipäiväiset käytännön asiat ovat mestaritonttu Tuikan kontolla.
Kiitos hänen Joulupukilla ja muorilla on kaapissaan aina puhtaat petivaatteet ja uniasut.

Pilli-Nilli
on tonttuorkesterin ja -kuoron armoitettu johtaja.
Nuoremmalla iällään hän oli jatsimusiikin innokas
virtuoosi, joka vieraili Euroopan merkittävimmillä
estradeilla. Siellä hän ystävystyi 1800-luvulla bel-
gialaisen soitinsuunnittelijan Adolphe Saxin kanssa.
Liekö Pilli-Nillillä oma ansionsa saksofonin kehittä-
misessä, sillä hän oli jo tonttuiässä varsin taitava
tuohitorvivirtuoosi

Kirjailijatonttu Viljukka kirjoittaa muistiin kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin.
Hän on Korvantunturin runoniekka, joka teroittaa kynänsä heti, jos vaikka syntymä-
päivärunoa kaivataan.
Tällainen on Viljukan taidenäyttelyruno:

Kun meillä on tulossa taidenäyttely,
on kaikkien papereiden taitava käyttely
vapaata kuin väritkin kaikenlaiset
on ne sitten vaikka fantasiamaiset.
Lapset osaavat paperille luoda
sen mitä haluu ja samalla tuoda
taikaa, ihmeitä, kylmää ja kuumaa
mikä aikuiset aina uudestaan huumaa

tai sirkusruno saunatonttu Semjonille:
Saunatonttu Semjon rakastaa raitoja
hänelle se sama on leveitä tai kaitoja
Kun ensi kerran tonttuväki
seepran sirkuksessa näki,
Semjon valpastui ja huusi:
maalattuja raitoja! ̈
Toiset vastas: Tuki suusi,
kyllä ne on aitoja!

Koulumestari Tivarin nappisilmäiset,
punapipoiset oppilaat eivät suinkaan istu
pulpetissa luokassa, vaan kivellä met-
sässä tai veneessä joella. Tivari opettaa
luonnossa kasvit ja eläimet aina vesikirp-
puja myöten. Tonttuaapista saatetaan
lukea korkealla puun oksilla istuen.

Korvatunturin teatterinjohtaja Vekkeli
taikoo tyhjästä narua. Itse asiassa hän on mainio valehtelija,
näyttämöllä nimittäin. Hän on huomannut, että katsomossa on hauskaa, kun lavalla lasketaan kunnolla luikuria eli
syötetään pajunköyttä. Onko se muuten hauskaa, jos kaikki nauravat vain partaansa?

Joululaaksossa elää koko joukko käsistään
taitavia nikkaritonttuja, jotka ahertavat mestari-
tonttu Tarkin ohjauksessa erityisesti puulelujen ja
puisten tarvekalujen parissa. Ja usein nikkari-
tonttujen nimet kuvaavat heidän erityisosaamis-
taan. Sehän on selvää, että
Pahkiainen on erikoistunut kuksakupposiin,
kun taas
Kousa nikkaroi koivupuusta puurolusikoita,
vesikauhoja ja kalasoppakauhoja. Joulupukin
leppäpuusta veistetyn ikivanhan vaakunan
tekijän nimi on jäänyt unholaan, mutta
tärkeintähän on, että hänen kädentaitonsa
näkyvät komeassa vaakunassa.
Sen sijaan mahtipontisen Suuren vartijatontun
tekijä ja tekoaika tiedetään: Sen veisti suuresta,
ikivanhasta Aihkista eli Lapin männystä mesta-
rinikkari
Virnikka vuonna 1900.

Korvatunturin kirjapainon toiminta alkoi samoihin aikoihin, kun Saksanmaalla
1400-luvulla vaikuttanut Johannes Gutenberg kehitti maailman ensimmäisen
toimivan kirjapainon. Korvatunturin kirjapainon nykyinen esimies on Saksan-
maalla oppinsa saanut
Peetu, jonka kerrassaan oivallinen työnjälki näkyy Tonttuaapisessa,
kirjapainon ensimmäisessä tuotteessa. Tekstit suurimpaan osaan kirjapainon
tuotteista on aikaansaanut koulumestari Tivari tonttuoppilaineen.

                       Saatuaan ulkomaankirjeenvaihtaja-tonttu Tirskulta ensi alkuun eriskummalliselta näyttävän, mutta käteen
                       sopivan mustan laatikon Korvatunturin matkareportteri
Jontta ihmetteli aikansa moista kapinetta. Mutta tehtyään sillä omakohtaisia, empiirisiä tutkimuksia hän totesi sen
laitteeksi, jolla voisi ikuistaa sekä Korvatunturin väelle että ihan tavallisille ihmisillekin kuvia erilaisista tapahtumista
vaikkapa painettavaksi Korvatunturin kirjapainossa

Saunatonttujen vanhin,
Inni on niin taitava
shakinpelaaja, että hän
peittoaa aina halutessaan
myös itse Joulupukin,
joka uskoo, että ei kukaan
ainakaan Korvatunturilla
pysty voittamaan häntä
tässä ikivanhassa
lautapelissä. Aiemminkin
diplomaattisia taitojaan
menestyksellisesti
käyttänyt Inni antaa
kuitenkin Joulupukin
voittaa silloin tällöin.

Yksi Korvatunturin työllistetyimmistä tontuista on postitonttu
Naska, joka sekä vie Joulupukin postia ympäri maailmaa
että myös tuo kaikenikäisten joulutervehdyksiä ja lahjalistoja
maailman kaikilta perukoilta.

Korvatunturin suurimman ja samalla vanhimman savusaunan ”herra ja hidalgo” on
Vihtari, kaikista saunatontuista iäkkäin, tietää aidon savusaunan monituntisen lämmittämisen salat, joista
paljastettakoon sen verran, että lämmitykseen pitää käyttää ainoastaan huolella valittua leppäpuuta.

Vaikka Korvatunturilla tunnistetaan ajan kulu niin kesäisin
kuin talvisinkin luontoa tarkkailemalla, tarkempaan päivä- ja
tuntikohtaiseen ajan mittaamiseen tarvitaan erilaisia kelloja.
Joulupukin tärkein kello on vanha, pari metriä korkea
kaappikello, jonka kunnosta pitää huolta mestaritonttu
Värkkä
apulaisinaan kolme niin pientä kääpiötonttu-
teknikkoa, että he mahtuvat mainiosti kapuamaan
kellon uumeniin. Kellon korjaus ja huolto sujuukin
heiltä vallan mainiosti.
Värkkä on aina ollut kiinnostunut tähdistä ja myös
muista taivaalla näkyvistä valoilmiöistä. Erityisesti
häntä innostavat tähdenlennot ja revontulet.
Ennen aikaan Lapissa uskottiin revontulien synty-
vän siitä, kun jättiläiskettu alkaa huiskia hännällään
tunturin kylkeä. Niin syntyvä kipinöinti synnyttää
taivaalle revontulet.

Joululaakson ulkopuolella Poropuron mutkassa, ison metsän takana on
seitsemän tonttuveljeksen koti. Vaikka he eivät ihan aikuisten oikeasti
kuulukaan Korvatunturin tonttuihin, heidän läsnäolonsa Joulupukin
kotimaisemissa on hyväksi luonnon monipuolisuudelle.
Seitsemän tonttuveljestä ovat ikäjärjestyksessä vanhimmasta
nuorimpaan:
Juhani, kaksoisveljekset Tuomas ja Aapo, Simeoni,
toiset kaksoset Timo ja Lauri sekä hännänhuippuna Eero.
Tonttuveljekset ovat eläinten ja koko luonnon ystäviä ja
suojelijoita ja he jopa ymmärtävät eläinten kieltä.

Korvatunturin kirjeet kulkevat posti-
mestari Arvon aikataulujen tahdissa.
Syksyn myötä joulun lähestyessä
postisäkkien kasvaessa yhä pulleam-
miksi niiden kuljetukseen tarvitaan
voimakkaita poroja vetämään yhä
suurempia ahkioita ja rekiä ja paljon
riuskaa tonttuväkeä.

Hiski on sekä mestaritonttu, että mestarikokki, jonka taidot tulevat esiin sekä Korvatunturin arkiruoissa että totta kai myös joulun notkuvissa herkkupöydissä. Suosituimpia Hiskin ja keittiötonttujen valmistamia ruokia ovat: ohra- ja riisipuuro, kalakeitto, paistettu poronjuusto, ahvenkukko, nauris-perunalaatikko, uunilohi, mustikkapiirakka ja lätyt lakkahillon kera. Ruokajuomina Korvatunturilla nautitaan arkisin lähdevettä ja poronmaitoa ja juhlapäivinä simaa ja sahtia.

Vaikka Tiitus ei kuulu arvostettujen mestaritonttujen joukkoon, hän on sangen taitava säveltäjä. Hän myös osaa soittaa monenlaisia instrumentteja, kuten viulua, haitaria ja perisuomalaista kannnelta sekä tietysti myös poljettavaa urkuharmonia.